Työmatkapyöräilijöiden hierarkiassa piikkipaikalla ovat talvipyöräilijät, jotka sotkevat töihin kelillä kuin kelillä. Nämä sitkeät puurtajat ovat tottuneet ajamaan auraamattomilla pyöräteilläkin, eivätkä yleensä kavahda pyöräteille kylvettyä sepeliä, joka lakaistaan (ainakin Helsingissä) jopa niin aikaisin kuin heinäkuussa. Talvipyöräilijöillä on konkelissaan yleensä valot ja heijastimet, suurimalla osalla myös heijastinliivi yllään ja kypärä päässä. Talvipyöräilijällä on päässään myös arkijärkeä ja tilannetajua. Vaikka talvipyöräilijä halveksuu autoilijoita, ei hän halveksu henkikultaansa, vaan osoittaa halveksuntansa hillityllä ylemmyydentunteella. Status autoilijan kannalta: vaaraton.
Trenditietoiset hipsterit, metro- ja ties mitkä seksuaalit ja urbaanit cityvihreät ajavat Jopoillaan, Pelagoillaan tai cruisereillaan rajatuilla alueille suurimpien kaupunkien ydinkeskustoissa - siis Helsingissä. (Turkua, Tamperetta ja Oulua voidaan myös pitää kaupunkeina, ja niissäkin on satunnaisia havaintoja yksittäisistä tämän tyylilajin edustajista. Muita kaupunkeja Suomessa ei ole, eikä tästä asiasta nyt enempää.) Hipsterit ovat pääsääntöisesti niin mukavuudenhaluisia, etteivät ajaudu kahnauksiin autoilijoiden kanssa, mutta hipsterien päämäärättömyys ja piittaamattomuus ohjaa heidät toisinaan ajelemaan missä sattuu ja miten sattuu. Status: arvaamattomia mutta vaarattomia.
Minun lapsuudessani mummot pyöräilivät aina ja joka paikkaan. Tosin lapsena pidin kaikkia yli 20-vuotiaita mummoina, jota he nyt varmaan ovatkin ;-)
Nykymummot eivät pyöräile, vaan sauvakävelevät. Yhtä kaikki, mummot ovat kategorisesti vaarattomia. Mummot kunnioittavat kaikkea muuta liikennettä ja toimivat sen mukaan. Mummon saa vaaralliseksi vain antamalla hänelle auton, mutta tästä lisää joskus toiste. Apropoo, jos joskus näette pyöräilevän mummon, niin jääkää hetkeksi katsomaan miten mummo jarruttaa pyörällä. Moni on siihen varmasti kiinnittänyt huomiota, mutta lopuille paljastan asian: mummot eivät varsinaisesti jarruta lainkaan! Mummot hidastavat ennestään hitaan vauhdin vielä hitaammaksi, lähestyvät aiottua pysähtymispaikkaa ja -viuh- suoristavat vasemman jalkansa kantapää edellä asfalttiin. Samalla takamus on liukunut pois satulalta ja kädet koukistuvat kyynärtaipeista. Näennäisesti epävakaa asento ei yleensä petä, vaan hieman horjuenkin mummo pysyy pystyssä, vaikka pyörän sarvista roikkuu kaksi K-kaupan muovikassia täynnä mitä ikinä mummot syövätkin (Pahkasian mukaan enimmäkseen koiranmakkaraa).
Sakka laskeutuu aina pohjalle, kuten viiniharrastajat tietävät. Siksi pohjimmaisena (siten kuin tekstin tietokoneen ruudulla näen) sanon muutaman
Erehdyin nuorena antamaan lyhyehkön äänimerkin tien vallanneelle masturbolle. Virhe. Masturbo meinasi seuraavissa valoissa tulla ovesta sisään karmit kaulassa. Selvyyden vuoksi on hyvä todeta, että minä pysähdyin punaisiin valoihin, masturbo pysähtyi vain ojentamaan minua, liikennevalothan heitä eivät koske. Kaiken sen huudon ja sättimisen keskeltä pystyin kysymään miksi pyörätie ei kelpaa ja eikö tien laidassa voi ajaa. Toinen virhe. Masturbo kehotti itseäni ajamaan sentin korkuisilla ja puoli senttiä kapeilla kilparenkailla kanttikivien yli. Vältin täpärästi kolmannen virheen pitämällä suuni kiinni, vaikka aivoni käskivät kysyä eikö pyöräliikkeessä ollut suomalaisille teille sopivampia renkaita. Onneksi masturbojen piukoissa säämiskähousuissa ei ole väljiä taskuja, vaan normaalit tarve-esineet on pakattu hankalammin saataville - muuten masturbo olisi takuuvarmasti piirtänyt avaimella autooni jotain vähemmän kivaa.
Yhteenvedonomaisesti pyydän toki varomaan liikkuvia lapsia, mutta oltuani nuorempana itsekin sellainen ymmärrän lasten kykenevän monimutkaiseenkin havainnointiin ja ajatteluun. Mutta varokaa nyt herran tähden ettette tööttäile harrastepyöräilijöille!
