Olin jäädä auton yliajamaksi. Tai ainakin mielsin olleeni jäädä auton yliajamaksi, jos tuo nyt on enää lainkaan Suomea. Oli miten oli, ajoin poikani kanssa polkupyörällä kiertoliittymän läpi (ns. liikenneympyrä) ja kevyen liikenteen väylän jatkeena olevalle suojatielle aikoessani ympyrästä poistunut Mercedes (tai tarkemmin ajateltuna sen kuljettaja) havaitsi minut varsin myöhään ja joutui tekemään melkoisen paniikkijarrutuksen. No, näitä sattuu. Osasin varautua tilanteeseen, eikä tässä nyt mitään kummempaa sattunut.
Polkupyörää on joskus vaikea havaita, koska sen nopeus on parhaimmillaan yllättävän suuri. Tällä kerralla vauhtia ei ollut juuri mitään, koska olimme lapsen kanssa kesän ensimmäisellä pyöräretkellä ja samalla vähän opettelemassa liikkumista muun liikenteen joukossa. Päivä paistoi, linnut lauloivat ja kaikki oli niin kuin ennenkin. Autoilija ei silti havainnut minua kuin aivan viime tingassa.
Mikä tästä tekee edes mainitsemisen arvoista? Ainakin autoilijan reagointi tilanteen oltua ns. ohi. Auton pysähdyttyä paniikkijarrutuksessa keula suojatielle ylitimme suojatien, ja anteeksipyytävän eleen sijasta Mercedesin kuljettaja osoitti kädellään suojatiemerkkiä. Aivan, siinä on suojatiemerkki, kiitos tiedosta. Asiahan on kuitenkin sillä tavalla, että kiertoliittymästä poistuva kääntyy poistuessaan ikään kuin risteyksestä uudelle tielle, joka ylittää tässä tapauksessa kevyen liikenteen väylän jatkeena olevan suojatien. Siinä saa kävellä ja ajaa pyörällä, ja kääntyvä autoilija on aina väistämisvelvollinen. Tässä tapauksessa suojatietä tosiaan saa ajaa pyörällä.
Miten tulisin paremmin havaituksi suojatiellä? Helsingissä kokeillaan parhaillaan suojateiden havaitsemisen helpottamista varoitusvaloin, jotka kertovat koska suojatielle ollaan astumassa. Kokeilu alkoi 2010 ja sen piirissä on kolme erilaista järjestelmää. Koska ajan säännöllisesti yhden järjestelmän vaikutusalueella, voin kertoa omat kokemukseni tähän saakka. Täsmennyksenä on hyvä sanoa, että autoilen töihin Koskelantien kautta, jolla siis on näitä varoitusvaloja. Olen ajanut muutaman kerran myös Pohjolankatua, jolla on hieman toisenlaiset valot.
Ensinnäkin varoitusvalot vilkkuvat välillä aivan omia aikojaan, ilman että kukaan on suojatiellä, sille menossa tai edes lähellä sitä. Toiseksi Koskelantien valojen anturit tuntuvat välillä ottavan herätteen esimerkiksi viereiseltä pyörätieltä. Kolmanneksi olen useita kertoja todennut, etteivät valot vilku vaikka suojatiellä joku olisikin. Toiminnassa tai säädöissä olisi siis pientä laittoa. Isompana ongelmana pidän kuitenkin tuota perusprinsiippiä, että havaittavuutta on lisättävä valoin. Onko niin, että seuraavaksi kaikki suojatiet varustetaan varoitusjärjestelmällä? Onko vakavampi rike olla havaitsematta varoitusvaloja kuin suojatielle astuvaa jalankulkijaa?
Varoitusvalot tuovat mieleeni väistämisvelvollisuutta osoittavien kärkikolmioiden alla olevat lisäkilvet, joissa kaksi pyöräilijää ajaa toisiaan kohti. Tarkoituksena lienee muistuttaa autoilijaa siitä, että väistämisvelvollisuus koskee myös kevyttä liikennettä. Tuossa kuvaamassani liikennetilanteessa, jossa Mercedesiä ajanut herra havaitsi minut kovin myöhään, oli ympyrään tultaessa kolmiot noilla mainituilla lisäkilvillä. Autoilijaa oli ikään kuin varoitettu, mutta ainakaan tällä kerralla varoitus ei ollut mennyt perille. Kokonaan toinen asia on se, voiko lisäkilven tulkita siten, että väistämisvelvollisuus koskisi vain pyöriä, ei autoja lainkaan? Mielestäni voi, ainakin olen näiden merkkien vaikutusalueilla kovin usein kohdannut väistämisvelvollisuudesta kovin vähän piittaavia kanssa-autoilijoita.
Liikennemerkit ja niiden lisälaitteet osoittavat näiden esimerkkien valossa sitä, että autoilijan käsityskykyä ei pidetä kovin kummoisena. Kohta on kai kirjoitettava kaikki säännöt lisäkilpiin tai katuun Amerikan malliin. Siellähän on näitä "PED X ING" (pedestrian crossing=suojatie, kadunylityspaikka) maalauksia runsaasti.
En pidä varoitusvaloista tai turhista lisäkilvistä. Ne vievät sääntöjen tuntemiselta pohjaa ja oikeuttavat olettamaan, että kaikista vaaroista on varoitettava ja velvollisuuksista muistutettava erikseen. Mitä kun kymmenen varoitusvaloitetun suojatien jälkeen tulee se yhdestoista, joka ei erikseen kerrokaan jalankulkijoiden liikkeistä?
Palaan siihen Mercedesiin. Tuima jarrutus ja sydämensyke olivat oivallinen ärsyke ja heräte. Sain hyvän tilaisuuden kertoa pojalle, kuinka liikenteessä on aina syytä olla valppaana ja varautua siihen, etteivät muut noudata samoja sääntöjä tai havaitse kaikkia tilanteita. Retken jälkeen poika kertoi kotona, kuinka auto oli ajaa päälle "koska se ei ensin meinannut huomata meitä. Joskus kaikki ei huomaa tai ymmärrä.". Näin on, ja jos poikani muistaa tuon nyt oppimansa edes teini-ikään saakka, on hänellä hyvät edellytykset pärjätä liikenteessä ja selvitä siellä ilman vahinkoja. Tämän oivallettuani totesin, että keski-ikäinen herra Mercedesin ratissa teki pojalleni suuren palveluksen, josta minun tulisi olla kiitollinen - ja olenkin. Kiitos että olit ajaa ylitseni! Ja kiitos Helsingin kaupungille, jos herra oli Koskelantien varoitusvalojen sykkeessä oppinut varomaan vain varoitusvaloin varustettuja suojateitä!
maanantai 23. toukokuuta 2011
torstai 19. toukokuuta 2011
Pysäköinti on vaikeaa
Kunnalliset pysäköinninvalvojat ovat kohonneet yhteiskunnallisessa arvoasteikossa raketin lailla alimmalta sijalta toiseksi alimmalle. Eivät tosin täysin omilla ansioillaan, sillä alapuolelle on vain syntynyt kokonaan uusi ryhmä; yksityiset pysäköinninvalvojat. Ajatella, joku kyttää meidän pysäköintiämme ja veloittaa virheistä maksuja, jotka kilahtavat osakeyhtiön kassaan!
Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset rantautuivat Suomeen noin 10 vuotta sitten. Olen itse ollut erään asunto-osakeyhtiön hallituksessa päättämässä sopimuksen tekemisestä pysäköintivalvotayrityksen kanssa asunto-osakeyhtiön piha-alueiden valvonnasta, joka oli (ja on) mielestäni "hyvä juttu". Villi pihapysäköinti ja autonraatojen säilyttäminen vieraspaikoilla loppui kuin seinään. Muutamia vuosia sitten pysäköinninvalvontayritysten toiminta suorastaan räjähti, ja lähes jokaisen kaupan pihaan tuli sopimustekstein höystetyt parkkifirmojen kyltit. Tämä puolestaan johti väittelyyn sopimuksen sitovuudesta, valvonnan laillisuudesta ja lopulta myös julkisen vallan ulottuvuudesta, luovuttamisesta ja anastamisesta. Lakia asiasta ei ole saatu, eikä ennakkoratkaisuilla saada koko kenttää selväksi.
Autoilijathan ovat joko valvonnan puolesta tai sitä vastaan. Asetelma on sinänsä yksinkertainen. Minä olen -kuten tuosta edellisestä kappaleesta voi jo päätelläkin- yksityisen valvonnan kannalla. Vaan viime aikoina on usko alkanut horjua, kun pysäköintialueiden sisääntulon yhteydessä oleviin pienellä präntättyihin kyltteihin on otettu itse sopimussuhteen syntymisestä ja sanktioinnista kertovien faktojen lisäksi pysäköintiä koskevia erityisehtoja, joita ei muualla ilmoiteta. Esimerkiksi velvollisuus käyttää pysäköintikiekkoa. Jos kiekkoa on käytettävä, olisi siitä kai reilua kertoa ihan liikennemerkin lisäkilvellä, kuten tapana on ollut. Nyt kuitenkin monella alueella on vain "P" -merkit, jotka sinänsä sallivat aika rajoituksettoman pysäköinnin. Siinä parkkifirman kyltissä sitten velvoitetaan käyttämään kiekkoa ja asetetaan pysäköinnille aikaraja. Tuosta voidaan varmaan vielä käydä oikeutta, jos jollain on intoa tähän muutaman kympin valvontamaksun vuoksi. Itselläni ei olisi, ja tähän koko bisnes perustuukin. Valtaosa maksaa sen mitä määrätään, loppujen kanssa voi sitten harrastusmielessä tapella.
Entä se kunnallinen valvonta? Olisiko nyt aika uudistaa senkin pelisäännöt ja jakaa virheet vakavuuden perusteella eri kategorioihin. Onhan se nyt aidosti aivan perseestä, että samalla hinnalla saa pysäköidä ilman kiekkoa jossain Vantaan lähiön kääntöpaikalla tunnin verran kuin koko päiväksi jollekin keskeiselle invapaikalle. Ensimmäiseen tapaukseen riittäisi huomautus sanktioksi, toiseen rengaslukko. Näiden välille sijoittuvat rikkeet sitten seuraamuksiltaan vastaavasti.
Miksi tilitän? Ehkäpä saatuani Vantaalla sijaisevan lähiön urheilupyhätön läheisyydestä kannatusmaksulapun, jonka arvo oli 40 €. Tyhmyydestä sakotetaan ja pysäköintivirheistä virhemaksutetaan (virhemaksu ei ole sakko), mutta tuntui jotenkin kohtuuttomalta maksaa, kun en ollut edes kenenkään tiellä, vaikka muuten olenkin aina tiellä.
Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset rantautuivat Suomeen noin 10 vuotta sitten. Olen itse ollut erään asunto-osakeyhtiön hallituksessa päättämässä sopimuksen tekemisestä pysäköintivalvotayrityksen kanssa asunto-osakeyhtiön piha-alueiden valvonnasta, joka oli (ja on) mielestäni "hyvä juttu". Villi pihapysäköinti ja autonraatojen säilyttäminen vieraspaikoilla loppui kuin seinään. Muutamia vuosia sitten pysäköinninvalvontayritysten toiminta suorastaan räjähti, ja lähes jokaisen kaupan pihaan tuli sopimustekstein höystetyt parkkifirmojen kyltit. Tämä puolestaan johti väittelyyn sopimuksen sitovuudesta, valvonnan laillisuudesta ja lopulta myös julkisen vallan ulottuvuudesta, luovuttamisesta ja anastamisesta. Lakia asiasta ei ole saatu, eikä ennakkoratkaisuilla saada koko kenttää selväksi.
Autoilijathan ovat joko valvonnan puolesta tai sitä vastaan. Asetelma on sinänsä yksinkertainen. Minä olen -kuten tuosta edellisestä kappaleesta voi jo päätelläkin- yksityisen valvonnan kannalla. Vaan viime aikoina on usko alkanut horjua, kun pysäköintialueiden sisääntulon yhteydessä oleviin pienellä präntättyihin kyltteihin on otettu itse sopimussuhteen syntymisestä ja sanktioinnista kertovien faktojen lisäksi pysäköintiä koskevia erityisehtoja, joita ei muualla ilmoiteta. Esimerkiksi velvollisuus käyttää pysäköintikiekkoa. Jos kiekkoa on käytettävä, olisi siitä kai reilua kertoa ihan liikennemerkin lisäkilvellä, kuten tapana on ollut. Nyt kuitenkin monella alueella on vain "P" -merkit, jotka sinänsä sallivat aika rajoituksettoman pysäköinnin. Siinä parkkifirman kyltissä sitten velvoitetaan käyttämään kiekkoa ja asetetaan pysäköinnille aikaraja. Tuosta voidaan varmaan vielä käydä oikeutta, jos jollain on intoa tähän muutaman kympin valvontamaksun vuoksi. Itselläni ei olisi, ja tähän koko bisnes perustuukin. Valtaosa maksaa sen mitä määrätään, loppujen kanssa voi sitten harrastusmielessä tapella.
Entä se kunnallinen valvonta? Olisiko nyt aika uudistaa senkin pelisäännöt ja jakaa virheet vakavuuden perusteella eri kategorioihin. Onhan se nyt aidosti aivan perseestä, että samalla hinnalla saa pysäköidä ilman kiekkoa jossain Vantaan lähiön kääntöpaikalla tunnin verran kuin koko päiväksi jollekin keskeiselle invapaikalle. Ensimmäiseen tapaukseen riittäisi huomautus sanktioksi, toiseen rengaslukko. Näiden välille sijoittuvat rikkeet sitten seuraamuksiltaan vastaavasti.
Miksi tilitän? Ehkäpä saatuani Vantaalla sijaisevan lähiön urheilupyhätön läheisyydestä kannatusmaksulapun, jonka arvo oli 40 €. Tyhmyydestä sakotetaan ja pysäköintivirheistä virhemaksutetaan (virhemaksu ei ole sakko), mutta tuntui jotenkin kohtuuttomalta maksaa, kun en ollut edes kenenkään tiellä, vaikka muuten olenkin aina tiellä.
Oikeudet ja velvollisuudet
Liikenteen yleisin virheväittämä lienee se, ettei liikenteessä ole lainkaan oikeuksia vaan pelkkiä velvollisuuksia. Väitteen tarjoama ajatus on toki kannatettava, mutta se ei tee väitteestä totta. Liikenteessä on tasan yhtä paljon oikeuksia kuin siellä on velvollisuuksiakin.
Tätä oikeuksien puuttumista on perusteltu muun muassa sillä, että tieliikennelaissa ei puhuta oikeuksista - etuajo-oikeutta ei näin ollen olisi olemassakaan. Lainsäätäjälle on tässä kuitenkin jäänyt muutama lapsus, nimittäin liikennemerkit 211, 212 ja 221 (Etuajo-oikeutettu tie, etuajo-oikeuden päättyminen ja etuajo-oikeus kohdattaessa). Pykäläniilojen kannalta perustelun voima on siis vesitetty.
Tosiasiassa jokaista velvollisuutta vastaa oikeus. Väistämisvelvollisuuden vastineena on etuajo-oikeus. Autoilijalla on velvollisuus antaa tietä suojatien käyttäjälle, jolla puolestaan on oikeus ylittää suojatie turvallisesti. Jokaisen liikkujan yleisenä velvollisuutena on noudattaa liikennesääntöjä ja normaalia varovaisuutta, jonka vastineeksi meillä on myös oikeus luottaa siihen, että muut(kin) noudattavat yhteisiä sääntöjä. Sama oikeus/velvollisuus -rakenne toimii myös muualla. Kiinteistönomistajalla voi olla oikeus käyttää toisen maalla olevaa kaivoa, rasitetun kiinteistön omistajalla taas on velvollisuus hyväksyä maallaan olevan kaivon käyttäminen.
Toiseksi yleisimmän virheväittämän mukaan viisaampi väistää aina. Tämäkin on paskapuhetta. Varovaisempi väistää, ei sillä ole viisauden kanssa mitään tekemistä. Valitettavan usein arkiliikenteessä kohtaa omasta mielestään todella viisaita liikkujia, jotka väistävät varmuuden vuoksi kaikkea ja kaikkia, oli näillä väistämisvelvollisuus tai ei. Väistäjät tekevät liikkumisen hankalaksi, hitaaksi ja vaikeasti ennakoitavaksi. Etuajo-oikeus on liikenteen sujuvuuden kannalta merkittävä oikeus, jota on käytettävä ja jonka käyttäminen on selvästi muille näytettävä - muuten ollaan aina tiellä.
Tätä oikeuksien puuttumista on perusteltu muun muassa sillä, että tieliikennelaissa ei puhuta oikeuksista - etuajo-oikeutta ei näin ollen olisi olemassakaan. Lainsäätäjälle on tässä kuitenkin jäänyt muutama lapsus, nimittäin liikennemerkit 211, 212 ja 221 (Etuajo-oikeutettu tie, etuajo-oikeuden päättyminen ja etuajo-oikeus kohdattaessa). Pykäläniilojen kannalta perustelun voima on siis vesitetty.
Tosiasiassa jokaista velvollisuutta vastaa oikeus. Väistämisvelvollisuuden vastineena on etuajo-oikeus. Autoilijalla on velvollisuus antaa tietä suojatien käyttäjälle, jolla puolestaan on oikeus ylittää suojatie turvallisesti. Jokaisen liikkujan yleisenä velvollisuutena on noudattaa liikennesääntöjä ja normaalia varovaisuutta, jonka vastineeksi meillä on myös oikeus luottaa siihen, että muut(kin) noudattavat yhteisiä sääntöjä. Sama oikeus/velvollisuus -rakenne toimii myös muualla. Kiinteistönomistajalla voi olla oikeus käyttää toisen maalla olevaa kaivoa, rasitetun kiinteistön omistajalla taas on velvollisuus hyväksyä maallaan olevan kaivon käyttäminen.
Toiseksi yleisimmän virheväittämän mukaan viisaampi väistää aina. Tämäkin on paskapuhetta. Varovaisempi väistää, ei sillä ole viisauden kanssa mitään tekemistä. Valitettavan usein arkiliikenteessä kohtaa omasta mielestään todella viisaita liikkujia, jotka väistävät varmuuden vuoksi kaikkea ja kaikkia, oli näillä väistämisvelvollisuus tai ei. Väistäjät tekevät liikkumisen hankalaksi, hitaaksi ja vaikeasti ennakoitavaksi. Etuajo-oikeus on liikenteen sujuvuuden kannalta merkittävä oikeus, jota on käytettävä ja jonka käyttäminen on selvästi muille näytettävä - muuten ollaan aina tiellä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)