Liikenteen yleisin virheväittämä lienee se, ettei liikenteessä ole lainkaan oikeuksia vaan pelkkiä velvollisuuksia. Väitteen tarjoama ajatus on toki kannatettava, mutta se ei tee väitteestä totta. Liikenteessä on tasan yhtä paljon oikeuksia kuin siellä on velvollisuuksiakin.
Tätä oikeuksien puuttumista on perusteltu muun muassa sillä, että tieliikennelaissa ei puhuta oikeuksista - etuajo-oikeutta ei näin ollen olisi olemassakaan. Lainsäätäjälle on tässä kuitenkin jäänyt muutama lapsus, nimittäin liikennemerkit 211, 212 ja 221 (Etuajo-oikeutettu tie, etuajo-oikeuden päättyminen ja etuajo-oikeus kohdattaessa). Pykäläniilojen kannalta perustelun voima on siis vesitetty.
Tosiasiassa jokaista velvollisuutta vastaa oikeus. Väistämisvelvollisuuden vastineena on etuajo-oikeus. Autoilijalla on velvollisuus antaa tietä suojatien käyttäjälle, jolla puolestaan on oikeus ylittää suojatie turvallisesti. Jokaisen liikkujan yleisenä velvollisuutena on noudattaa liikennesääntöjä ja normaalia varovaisuutta, jonka vastineeksi meillä on myös oikeus luottaa siihen, että muut(kin) noudattavat yhteisiä sääntöjä. Sama oikeus/velvollisuus -rakenne toimii myös muualla. Kiinteistönomistajalla voi olla oikeus käyttää toisen maalla olevaa kaivoa, rasitetun kiinteistön omistajalla taas on velvollisuus hyväksyä maallaan olevan kaivon käyttäminen.
Toiseksi yleisimmän virheväittämän mukaan viisaampi väistää aina. Tämäkin on paskapuhetta. Varovaisempi väistää, ei sillä ole viisauden kanssa mitään tekemistä. Valitettavan usein arkiliikenteessä kohtaa omasta mielestään todella viisaita liikkujia, jotka väistävät varmuuden vuoksi kaikkea ja kaikkia, oli näillä väistämisvelvollisuus tai ei. Väistäjät tekevät liikkumisen hankalaksi, hitaaksi ja vaikeasti ennakoitavaksi. Etuajo-oikeus on liikenteen sujuvuuden kannalta merkittävä oikeus, jota on käytettävä ja jonka käyttäminen on selvästi muille näytettävä - muuten ollaan aina tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti