Olin jäädä auton yliajamaksi. Tai ainakin mielsin olleeni jäädä auton yliajamaksi, jos tuo nyt on enää lainkaan Suomea. Oli miten oli, ajoin poikani kanssa polkupyörällä kiertoliittymän läpi (ns. liikenneympyrä) ja kevyen liikenteen väylän jatkeena olevalle suojatielle aikoessani ympyrästä poistunut Mercedes (tai tarkemmin ajateltuna sen kuljettaja) havaitsi minut varsin myöhään ja joutui tekemään melkoisen paniikkijarrutuksen. No, näitä sattuu. Osasin varautua tilanteeseen, eikä tässä nyt mitään kummempaa sattunut.
Polkupyörää on joskus vaikea havaita, koska sen nopeus on parhaimmillaan yllättävän suuri. Tällä kerralla vauhtia ei ollut juuri mitään, koska olimme lapsen kanssa kesän ensimmäisellä pyöräretkellä ja samalla vähän opettelemassa liikkumista muun liikenteen joukossa. Päivä paistoi, linnut lauloivat ja kaikki oli niin kuin ennenkin. Autoilija ei silti havainnut minua kuin aivan viime tingassa.
Mikä tästä tekee edes mainitsemisen arvoista? Ainakin autoilijan reagointi tilanteen oltua ns. ohi. Auton pysähdyttyä paniikkijarrutuksessa keula suojatielle ylitimme suojatien, ja anteeksipyytävän eleen sijasta Mercedesin kuljettaja osoitti kädellään suojatiemerkkiä. Aivan, siinä on suojatiemerkki, kiitos tiedosta. Asiahan on kuitenkin sillä tavalla, että kiertoliittymästä poistuva kääntyy poistuessaan ikään kuin risteyksestä uudelle tielle, joka ylittää tässä tapauksessa kevyen liikenteen väylän jatkeena olevan suojatien. Siinä saa kävellä ja ajaa pyörällä, ja kääntyvä autoilija on aina väistämisvelvollinen. Tässä tapauksessa suojatietä tosiaan saa ajaa pyörällä.
Miten tulisin paremmin havaituksi suojatiellä? Helsingissä kokeillaan parhaillaan suojateiden havaitsemisen helpottamista varoitusvaloin, jotka kertovat koska suojatielle ollaan astumassa. Kokeilu alkoi 2010 ja sen piirissä on kolme erilaista järjestelmää. Koska ajan säännöllisesti yhden järjestelmän vaikutusalueella, voin kertoa omat kokemukseni tähän saakka. Täsmennyksenä on hyvä sanoa, että autoilen töihin Koskelantien kautta, jolla siis on näitä varoitusvaloja. Olen ajanut muutaman kerran myös Pohjolankatua, jolla on hieman toisenlaiset valot.
Ensinnäkin varoitusvalot vilkkuvat välillä aivan omia aikojaan, ilman että kukaan on suojatiellä, sille menossa tai edes lähellä sitä. Toiseksi Koskelantien valojen anturit tuntuvat välillä ottavan herätteen esimerkiksi viereiseltä pyörätieltä. Kolmanneksi olen useita kertoja todennut, etteivät valot vilku vaikka suojatiellä joku olisikin. Toiminnassa tai säädöissä olisi siis pientä laittoa. Isompana ongelmana pidän kuitenkin tuota perusprinsiippiä, että havaittavuutta on lisättävä valoin. Onko niin, että seuraavaksi kaikki suojatiet varustetaan varoitusjärjestelmällä? Onko vakavampi rike olla havaitsematta varoitusvaloja kuin suojatielle astuvaa jalankulkijaa?
Varoitusvalot tuovat mieleeni väistämisvelvollisuutta osoittavien kärkikolmioiden alla olevat lisäkilvet, joissa kaksi pyöräilijää ajaa toisiaan kohti. Tarkoituksena lienee muistuttaa autoilijaa siitä, että väistämisvelvollisuus koskee myös kevyttä liikennettä. Tuossa kuvaamassani liikennetilanteessa, jossa Mercedesiä ajanut herra havaitsi minut kovin myöhään, oli ympyrään tultaessa kolmiot noilla mainituilla lisäkilvillä. Autoilijaa oli ikään kuin varoitettu, mutta ainakaan tällä kerralla varoitus ei ollut mennyt perille. Kokonaan toinen asia on se, voiko lisäkilven tulkita siten, että väistämisvelvollisuus koskisi vain pyöriä, ei autoja lainkaan? Mielestäni voi, ainakin olen näiden merkkien vaikutusalueilla kovin usein kohdannut väistämisvelvollisuudesta kovin vähän piittaavia kanssa-autoilijoita.
Liikennemerkit ja niiden lisälaitteet osoittavat näiden esimerkkien valossa sitä, että autoilijan käsityskykyä ei pidetä kovin kummoisena. Kohta on kai kirjoitettava kaikki säännöt lisäkilpiin tai katuun Amerikan malliin. Siellähän on näitä "PED X ING" (pedestrian crossing=suojatie, kadunylityspaikka) maalauksia runsaasti.
En pidä varoitusvaloista tai turhista lisäkilvistä. Ne vievät sääntöjen tuntemiselta pohjaa ja oikeuttavat olettamaan, että kaikista vaaroista on varoitettava ja velvollisuuksista muistutettava erikseen. Mitä kun kymmenen varoitusvaloitetun suojatien jälkeen tulee se yhdestoista, joka ei erikseen kerrokaan jalankulkijoiden liikkeistä?
Palaan siihen Mercedesiin. Tuima jarrutus ja sydämensyke olivat oivallinen ärsyke ja heräte. Sain hyvän tilaisuuden kertoa pojalle, kuinka liikenteessä on aina syytä olla valppaana ja varautua siihen, etteivät muut noudata samoja sääntöjä tai havaitse kaikkia tilanteita. Retken jälkeen poika kertoi kotona, kuinka auto oli ajaa päälle "koska se ei ensin meinannut huomata meitä. Joskus kaikki ei huomaa tai ymmärrä.". Näin on, ja jos poikani muistaa tuon nyt oppimansa edes teini-ikään saakka, on hänellä hyvät edellytykset pärjätä liikenteessä ja selvitä siellä ilman vahinkoja. Tämän oivallettuani totesin, että keski-ikäinen herra Mercedesin ratissa teki pojalleni suuren palveluksen, josta minun tulisi olla kiitollinen - ja olenkin. Kiitos että olit ajaa ylitseni! Ja kiitos Helsingin kaupungille, jos herra oli Koskelantien varoitusvalojen sykkeessä oppinut varomaan vain varoitusvaloin varustettuja suojateitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti