Digitodayn uutisen mukaan valtaosa suomalaisista käyttää puhelinta ajon aikana, vaikka samaan aikaan niin ikään valtaosa kokee ajonaikaisen puhelun heikentävän ajosuoritusta. Vain 16 % käytti aina handsfreetä puhuessaan ajon aikana puhelimeen ja 13 % ei koskaan käytä puhelinta ajaessaan.
Kyselytutkimuksella saadut prosenttiluvut voivat luotettavuudeltaan olla mitä vain, mutta omien havaintojeni mukaan kännykän käyttö ajon aikana ilman handsfree-laitteita on todella yleistä. Valitettavan usein kännykkähavainto yhdistyy poikkeavaan ajokäyttäytymiseen, kuten 10 minuuttia sitten Kasarmitorin kulmalla, jossa kännykkään puhunut mies onnistui sammuttamaan autonsa risteykseen. Syy-yhteys jäi toki selvittämättä, mutta näinköhän auto olisi sammunut, jos kuski olisi paremmin keskittynyt ajosuoritukseen.
Toisaalta voi ajatella niinkin, että 70 % puhuu toisinaan kännykkään ajon aikana ja elää kertomaan tästä riskikäyttäytymisestä. HF-pakon kriitikot muistuttavat myös siitä, että johdollinen ajoneuvoluuri rinnastetaan HF-laitteeseen, jolloin luuri kädessä saa puhua. Samoin perustein pitäisi kuulemma kieltää myös navigaattorin, ilmastoinnin ja radion keskittymistä vaativa räplääminen.
Tieliikennelain 24a §:ssä kielletään viestintälaitteiden käyttö ajon aikana. Pykälän 1. momentin mukaan Radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen- tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta ei saa ajon aikana käyttää siten, että laitteen käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen. 2. momentissa on erikseen kielletty kännykän käyttö sitä kädessä pitäen. Lainsäätäjä on askelen edellä saivartelijoita, oikeastaan kaksi, sillä TLL 3 § mukaan tienkäyttäjän on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta vahingon välttämiseksi. Lain ei siis tarvitse olla kasuistinen pykäläkokoelma, jossa kielletään yksitellen kaikki haitalliseksi katsotut toimet nenäkaivamisesta alkaen, vaan yleissäännöksen tulisi riittää. Matkapuhelimen ja muiden viestintälaitteiden kohdalla lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi erikseen kieltää tietyn laiteryhmän käyttö. Jos ajoneuvon kuljettaja aiheuttaa onnettomuuden esimerkiksi karttaa selatessaan, ohjekirjaa lukiessaan tai itseään hellästi kosketellessaan, on hän laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa, vaikka näitä toimia ei erikseen ole lakiin kirjattukaan.
On kokonaan toinen asia pohtia sitä, miksi vaikka kännykkään puhuminen ajon aikana olisi riski. Joidenkin tutkijoiden mukaan puhuminen on niin tunnepitoista tekemistä, että se yksin aiheuttaa vaaraa. Tällä perusteella voisi hyvin kieltää kaiken puhumisen autossa. Käytäntöä lähempänä oleva peruste on se, että kännykän pitäminen sitoo yhden käden ja hankaloittaa vilkun käyttöä tai vaihteiden vaihtamista. Vilkun käyttämättömyys tosin on joillekin ilmeisesti perusoikeuteen rinnastettava periaatteellinen oikeus, joka ei riipu puhelimesta. Vaihteita taas ei tarvitse kaikissa autoissa itse vaihtaa, vaan automaatti hoitaa homman.
HF-pakkoa vastaan potkivat keskustelijat näyttävät olevan melkoisia tumpeloita johtojensa kanssa, sillä moni pitää johdollisen korvanapin virittelemistä vielä vaarallisempana kuin puhumista. Kenties johdot voisi oikoa ennen kuin nostaa kytkintä? Bluetooth-robottikorvat taas ovat niin urpon näköisiä, että vain alentuneen itsekritiikin omaavat voivat moisia käyttää.
Autoihin saa lisävarusteena toinen toistaan parempia HF-laitteita. On ääniohjausta, radion mykistystä, rattiin sijoitettuja vastausnappeja ja muita kivoja käyttöä helpottavia yksityiskohtia. Yleensä BT-yhteys muodostuu automaattisesti ja monesti puhelimen muistiota pääsee selaamaan esimerkiksi radion säätimillä. Automallikohtaisten laitteiden lisäksi myydään myös erillislaitteita, jotka asennetaan kiinteästi autoon. Näitä voin vain kehua. Miksi niitä ei ole kaikissa uusissa vakiona?
Pohjimmiltaan kännykkäasiassakin on kyse ihmisten erilaisesta kapasiteetista. Jollekin purkan jauhaminen kävellessä on liian vaikeaa, joku sanelee autoillessaan seuraavan tieteellisen julkaisunsa tekstejä. Joku pystyy, toinen ei. Pystymättömyys ei kuitenkan ilmene pärstästä, joten ajon aikainen puhuminen on presumoitu vaaralliseksi ja siksi kielletty. Myös niiltä, jotka siihen omasta mielestään pystyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti