Valoa kansalle

...joka pimeydessä autoilee.

Ajovalojen käyttö opetettiin autokoulussa ensimmäisellä oppitunnilla ja kerrattiin sen jälkeen useita kertoja. Silti tien päällä näkee -tai joskus kirjaimellisesti ei näe- melkoisia suorituksia valojen käytössä. Lyhyesti todettuna valoja on joko liikaa tai liian vähän. Tähän tottuu. Helppo tapa saada vastaantulijalle valot päälle tai pitkät pois on väläyttää itse pitkiä valoja. Samalla merkillä voi kertoa toisen ajovalon kärähtämisestä tai jopa virkavallan suorittamasta ajonopeusvalvonnasta, joskin jälkimmäisestä varoittaminen lienee rangaistavaa.

Tuttua huttua, enkä aio saarnata sumuvalojen käytöstä tai taajamien ajovalopakosta, joka on ollut voimassa toistakymmentä vuotta. Sen sijaan nostan nopeuden satasen toiselle puolelle ja suuntaan moottoritielle. Kun muutama blogi sitten valitin moottoritien tylsyydestä, joudun heti myöntämään käyttäväni moottoriteitä silloin tällöin itseni siirtämiseen paikasta toiseen. Viime lauantai-iltana ajoin Turusta Helsinkiin ja havaitsin syksyn tekevän tuloaan ja iltojen pimenevän. Pimeässä illassa valottomalla moottoritiellä muistin autoni olevan varustettu pitkillä valoilla, kuten useimmat tällä ja viime vuosisadalla valmistetut autot ovat.

Moottoritien erottaa tavallisesta maantiestä ainakin siten, että moottoritiellä on useampia kuin yksi samaan suuntaan vievä ajokaista, ja yleensä ajoratojen välissä on keskikaide ja hieman etäisyyttä. Kaide ja etäisyyttä. Lisäksi mutkat ovat loivempia. Maantiellä vastaantuleva auto kohdataan, kuten lainsäätäjä on hauskasti osannut asian ilmaista. Moottoritiellä ei ole vastaantulijoita, koska eri suuntiin ajetaan eri ajoradoilla. Moottoritiellä ei kohdata vastaantulijoita, paitsi silloin harvoin kun Arto Paasilinna päättää lähteä autoilemaan.

Tieliikennelaki kieltää pitkien ajovalojen käytön tyydyttävästi valaistulla tiellä, ajettaessa lähellä toisen ajoneuvon takana ja niin lähellä kohtaavaa ajoneuvoa, että tämän kuljettaja voi häikäistyä. Moottoritiellä ei kohdata ketään, joten siellä pitkiä saa käyttää valottomilla ja autottomilla osuuksilla. Valojen kuvioita ja kantamia tutkimalla ja vertaamalla moottoriteiden topografiaan voidaan helposti todeta, että pitkien valovoima ei yksinkertaisesti riitä häikäisemään vastakkaiseen suuntaan kulkevan ajoradan käyttäjiä.

Näistä vastakkaiseen suuntaan ajavista noin joka kymmenes väläytti minulle pitkiä ja muutama renkkasi valonvaihdinta niin taajaan, että seuraavassa määräaikaishuollossa viiksi todennäköisesti menee vaihtoon. Koko matkan aikana vastaan tuli puolen tusinaa autoa, joissa pitkät olivat päällä jo ennen kuin ne tulivat näköpiiriini. Suurin osa ajoi 120 km/t rajoitetulla pimeällä tiellä puolikkailla. Miksi?

Moni autoilija luulee, että moottoritiellä on vaihdettava puolikkaille kun vastakkaiseen suuntaan kulkevaa ajorataa ajava auto osuu kohdalle. Edelleen jotkut väittävät häikäistyvänsä luulotellun vastaantulijan pitkistä, vaikka se ei yksinkertaisesti ole mahdollista millään valo-opin tuntemalla tavalla. Tosiasiassa ns. vastaantulijan pitkät toki erottaa puolikkaista, mutta siitä on pitkä matka häikäistymiseen. Omista mittarivaloista on helpompi häikäistyä.

Tieliikennelaki edellyttää tilannenopeuden olevan sellainen, että ajoneuvon saa pysäytettyä tien kulloinkin näkyvällä osalla. Tämä on sinänsä aivan selvä määräys. Rohkenen kuitenkin epäillä, että 120 lasissa puolikkailla ajava pystyy täyttämään lain tämän määräyksen. Jos sinne puolikkaiden kantaman sisään marssii peura ja vauhtia on 120, ei kuljettaja ehdi kissaa sanomaan ennen kuin peurasta tulee paisti. Kuka nyt sitten vaarantaakaan liikennettä, pitkillä ajava valoterroristi vai puolikkailla posottava valoallergikko?

Toisaalta on todettava, että nuo edellä kerrotut pitkien vilkuttelut eivät sinänsä minua häiritse. Kuten totesin, ei valo riitä häikäisemään. Näen kyllä, että Karpolla on asiaa, mutta en pyyntöön reagoi.

Pidetään riittävästi valoa!