Minulla oli tilaisuus tutustua autotekniikan viimeisimpään luomukseen, josta povataan jopa koko autoilun tulevaisuutta. Kyseessä on tietenkin sähköauto, tarkemmin sanottuna Mitsubishi i-miev.
Itse autohan on ruma kuin petolinnun takapuoli aamutarpeiden jälkeen. Tai jotain sinnepäin. Ulkoisesti laite kuitenkin muistuttaa useita muita autoja, onhan siinä neljä pyörää, saman verran ovia, läpinäkyvät ikkunat ja niin edelleen. Sisällä on kojelauta, ajosuunnan valitsin ja normaalit istuinjärjestelyt. Tavaroille on oma säiliönsä. Ei mitään korkean teknologian gismoja, vaan aivan perus-Mitsujen osalaarista haetut palikat. Ei terävää muotoilua, vaan -kuten edellä kuvasin- ankean näköinen koppero, jossa voisi yhtä hyvin lukea vaikka "Nissan" tai "Opel". Ei lue, mutta saman auton saa myös Citroën ja Peugeot -merkkisinä.
No mistä kaikki hype, jos maailman tylsimmillä merkeillä myydään japanilaisia vakio-osia? Pihvi on tietysti tuossa sähkömoottorissa, joka kuljettaa autoa. Ladattava sähköauto ilman mitään polttomoottoriapua. Virrat päälle, ajosuunnan valitsin D:lle ja kaasupolkimen vastineena toimiva pedaali pohjaan. Hoplaa, kylläpä tämä vääntää! Kiihtyvyys kaupunkinopeuksiin on aivan kelvollinen, ja mikä upeinta, kyyti on lähes äänetöntä. Satasen vauhtia joutuu hakemaan jo sen verran kauan, että sekuntikello kyllästyy tehtäväänsä. Seuraava yllätys on moottorijarrutuksen teho. Ihan valehtelematta pupillit hipaisevat silmälasinlinssejä, ainakin jos ajosuunnanvalitsin on kaupunkiajoasennossa. Kannattaa pitää mielessä, jos ajaa tavallisella autolla tällaisen perässä, että vauhti voi hidastua todella radikaalisti, vaikka jarruvalot pysyvät pimeinä.
Muistinko mainita, että kyyti on lähes äänetöntä? Jos tämä olisi tehty puoliksikaan niin hyvin kuin joku oikea auto, ei sisään kuuluisi yhtään mitään. Nyt tuuli suhisee paperinohuiden ovien läpi ja kapeat renkaat jyrisevät kuin vanhassa harmaassa Fergusonissa. Mutta moottorista kuuluu vain vaimea sähkömoottorin ääni, miten tuota nyt kuvailisikaan. Äänetöntä. Korostaakseni tunnetta kirjoitan vielä neljännen kerran tuon ihmeellisen sanan; äänetöntä!
Auto ladataan sähköpistokkeesta ja yhdellä latauksella ajaa alun toista sataa kilometriä, ainakin ihanneolosuhteissa. Oma työmatkani on noin 8 km ja kuljen työasioissa harvoin kauemmaksi kuin 20 km päähän, jolloin tämä olisi aivan omiaan työmatka-ajokiksi. Takapenkin ja tavarasäiliön ansiosta tällä hoitaisi aika paljon myös lapsiperheen arkiasioita.
Valitettavasti tämä ei riitä. Aika ajoin on ajettava pitemmälle kuin reilun sadan kilometrin päähän. Pikalataus kestää tunteja. Kaupunkiautoksi ok, mutta kehäteiden ulkopuolelle tarvittaisiin toinen auto. No, jos hinta olisi kohdallaan, niin menisihän tämä työmatka-ajokkina kevyesti. Vaan ei ole. I-Miev maksaa karvan yli 40.000 €, eikä sillä ole mitään hienoja etuoikeuksia. Ei asiaa bussikaistalle, ei ilmaista pysäköintiä (paitsi stokkan parkkihallissa sähköautopaikoilla), ei mitään. Ja hintaa kuin oikealla autolla. Jos tämän hinta olisi 15.000 €, voisi sillä hätyytellä rekisteröintitilaston top15 sijoituksia, mutta 40 kiloeuron lapulla noita myydään korkeintaan joitain kymmeniä, niistäkin suurin osa yritysten viherpesuun. Neljänkympin hintaa pitäisi paikata hyvällä varustelulla, jota tässä ei ole.
Jos Mitsubishi I-Miev on autoilun tulevaisuus, pysyn mielummin nykyisessä tai menneessä. Tosiasiassa sähköautot ovat yli 100 vuotta vanha juttu, joten tulevaisuudesta puhuminen ei ole edes liioittelua, se on silkkaa paskaa. Tulevaisuutta olisi vetyauto, kuten Honda Clarity. Siinä on hienon vetymoottoriteknologian lisäksi äänettömyys, ylellisyys ja eksklusiivisuus. Yksi sellainen, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti